Vierasmaja Lillevilla 387 perustus ja pystytys

Luoman Lillevilla 387

Tässä vihdoin päivitystä Lillevilla by Luoman Vierasmaja Lillevilla 387 12 m2 rakennusprojektista.  Rakennus on nyt pystyssä ja viittä vaille valmis, sillä kaikkea ei ehtinyt ennen kylmien ja sateiden/lumen tuloa saada valmiiksi ja maalaus sekä muut ulkopintojen loppuhommat jäävät valitettavasti ensi kesänä toteutettaviksi.
Rakennusprojekti on ollut mielenkiintoinen, sillä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt mitään vastaavanlaista. Muutamia (!) kömmähdyksiä tuli matkan varrella, mutta eiköhän ne kuulu asiaan. Kaikesta selvittiin lopuksi ja mökki seisoo nyt tukevasti paikallaan. Seuraavana onkin vuorossa sisustaminen eli se kaikkein mukavin vaihe. Siitä postaus myöhemmin.

Rakennuspaikka valikoitui pienen tuumailun jälkeen ja ajatuksena oli, että saisin hieman yksityisyyttä pihalleni. Pihalta puuttuu kokonaan näkösuojaa antavat istutukset ja niiden istuttaminen onkin tulevien kesien suunnitelmissa.
Vielä vierasmökki näyttää aika yksinäiseltä ja erilaiselta talon vieressä kököttäessään, mutta ensi kesän sekä mökin että talon maalausurakoiden jälkeen, lopputulos näyttää aivan toisenlaiselta.

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Lopullisen paikan valinnan jälkeen alkoi lecaharkkojen paikalleen asettaminen.  Tähän hommaan olisi varmasti kelvannut pienemmätkin lecaharkot, mutta tehtiin tämä nyt kunnolla ja tukevasti.  Olin unohtaa suojakankaan kokonaan, onneksi sitten muistin senkin asian.  Maa on tuossa kohtaa suhteellisen tasainen ja sain asetettua harkot suoraan 0-16 mm murskeella ja vatupassien avulla.
Rakennuksen osat saatiin toimituksen yhteydessä kätevälle kantoetäisyydelle tuohon pensaan viereen.

Harkot vihdoin suorassa ja hienosti ojennuksessa ja vielä ihan viimeistä silausta vailla. Huomasin onneksi laittaa vielä harkkojen paremmat puolet näkyviin. Aloittelijalle nämä hommat eivät ole aivan yksinkertaisia, kaikkea pitää miettiä ja kaikenmoista ottaa huomioon!

Seuraavaksi oli vuorossa pohjarimojen asetteleminen paikoilleen. Luulin jo, etteivät ole kuormassa mukana, mutta onneksi löytyivät - olivat nimittäin kasan alimpana. Olisi ehkä hyvä tehtaalla pakata tekojärjestyksessä osat, mutta toisaalta ihan alkajaisiksi olisi hyvä purkaa lähetys ja tarkastaa, että kaikki osat ovat mukana, kuten ohjeissakin tietysti neuvotaan.   Katse peiliin oli tässä kohtaa aiheellinen toimenpide ja rakentamisen edetessä muutamassa muutamassakin kohdassa...

Rimojen ja lecaharkkojen väliin pistettiin vielä pala kattohuopaa, ettei kosteus nouse runkoon.

Kun kaikki asiat olivat oikeilla paikoillaan ja pohja ristimitattuna moneen kertaan, rimat ruuvattiin kiinni lecaharkkoihin. 

Nyt oli sitten vuorossa se jännittävin vaihe, eli mökin seinien kasaaminen. 

Pystyttämien oli vähän kuin rakentaisi legopalikoista taloa. Kasaaminen on todella helppoa, kun osat ovat valmiiksi mittaan pätkittyjä ja joku oli jo miettinyt valmiiksi miten homma tehdään. Muutenhan tähän hommaan olisi mennyt iäisyys. 

Puiden varjo luo kauniin kuvan takaseinälle.

Tämä on tietysti vähän tylsän näköinen puoli tielle päin, mutta eiköhän yleisilme parane jossain vaiheessa, kun pihalle tulee enemmän istutuksia.  Tuohon taaksehan voisi laittaa jonkun nätin kukkapenkin tai sitten istuttaa vaikkapa matalakasvuisia pensaita.  Viherpuolen asiat ovat minulle aikamoista hepreaa ja ihailen todella paljon ihmisiä, jotka niistä asioista tietävät ja jaksavat niihin paneutua.

Kottikärry toimi mainiona kuljetusvälineenä.  Nippeleitä tuli mökin mukana valtava määrä ja ensimmäinen homma olikin tutustua siihen kasaan lähemmin.

Kauniina syyspäivänä oli mukava rakennella.

Tarkkasilmäiset lukijat huomaavat varmasti mikä tässä kuvassa on todella pielessä. Olin laittanut laudan aivan väärin päin, mutta tässä onneksi vain testattiin ja ihmeteltiin miten tästä kohdasta selvitään. Ja ihmettelyn, monen laskemisen ja asettelun jälkeen siihen olikin aihetta, sillä keskeltä puuttui yksi pieni seinän pala. Eli suunnitelmiin tuli muutos ja tästä eteenpäin jatkettiin sitten omilla ohjeilla. Sain tosin palan nopeasti tehtaalta, mutta jatkoimme hyvän kelin takia rakentamista emmekä jääneet odottamaan puuttuvaa palaa. Eli tässä kohtaa harmitti kovasti, ettei ollut tarkistanut sitä lähetystä heti ensimmäiseksi. No, tästä taas viisastuttiin..

Seinät pystyssä, jee! Ikkuna ja ovi olisi pitänyt asentaa ennen niiden yläpuolelle tulevia lautoja, mutta sen puuttuvan palan takia suunnitelmat muuttuivat ja hieman mutkistuivat. Tässä kuvassa on lisäksi kattotuolit laitettu paikoilleen. 

Tässä kohtaa täytyy tunnustaa jälleen yksi moka (niitä tuntuu riittävän...): uloimpien kattotuolien  kaksi pientä reunapalaa jäivät laittamatta ja voin vain todeta kokemuksen syvällä rintaäänellä, että jälkeenpäin niiden asentaminen ei ollut todellakaan helppoa... eli olisi hyvä kuitenkin lukea niitä ohjeita vähän tarkemmalla silmällä... Olin sitä paitsi käyttänyt paloja lyöntiapuna ja ne olivat aika kärsineitä, onneksi tehdas tuli taas apuun ja sain uudet ja hienot palat tilalle! Ja taas viisastuttiin...tällä viisastumisen vauhdilla taitaa mökin valmistuttua olla pääsy suoraan Mensan jäseneksi? Heh!

Seuraava mukava vaihe oli lattian asentaminen. Se sujui todella joutuisasti osaavan apurini kanssa. Ilman taitavaa apuriani olisi mökin pystytyksen aikana mennyt sormi suuhun monessa kohtaa, mutta onneksi sain hyvää opastusta ja neuvoja koko rakennusurakan ajan. Näin sitä oppii hienosti uusia asioita!
Työn edetessä mitattiin aina väliajoin, että mentiin tasaisesti eteenpäin. Ainoa negatiivinen seikka oli takapuolen kylmettyminen, mutta onneksi keksin ottaa retkipatjan avuksi siihen ongelmaan.

Kaunista pintaa!

Alkaa näyttää jo rakennukselta!

Ainoa asia, missä tässä urakassa tarvitsi sahaa, oli nurkkapylväiden ja -lautojen sahaus.  

Viimeinen lauta jäljellä ja siinä olikin vähän hommia saada se sopimaan.  Puukolla vuoltiin lautaa kapeammaksi ja saatiinhan se sinne lopulta. Onneksi ruma reuna jää jalkalistan alle piiloon.  Valmiin lattian suojaksi asetettiin rakennusmuovi.

Äitienpäivälahjaksi saamani vaaleanpunainen akkuporakone oli työmaalla ahkerassa käytössä. Lattian asennukseen riitti toki vain vasara. 

Lattian jälkeen oli kattolautojen vuoro.  Isosiskoni oli apuna ja nosti laudat ylös. Lautojen naputtelu oli mukavaa puuhaa ja homma sujui joutuisasti. Ihan tasan eivät laudat menneet ja viimeisestä palasta olisi pitänyt jälleen halkaista osa pois, mutta siihen minulla ei ollut sopivaa työkalua, jotta olisi saanut siistin reunan. Ratkaisuksi "uhrattiin" yksi jalkalista, joka sopi paikalle täydellisesti. Näin niitä rakentamisen mutkia suoristellaan... Puuttuva jalkalista jäi tosin sitten tulevaisuuden ongelmaksi.

Naapurin isäntä oli seurannut kiinnostuneena katonnaputusurakkaani ja sainkin sitten kehuja oikein roppakaupalla  - olin tehnyt kuulemma hommia kuin ammattilainen. No, kertaakaan en ainakaan lyönyt sormeeni ja muutamaa naulaa lukuunottamatta sain lyötyä kaikki suhteellisen suoraan. Ehkä tästä vielä kehittyy kunnon rakentajaksi vielä. Näitä kun muutaman pystyttäisi, niin ehkä homma alkaisi sujua kovinkin joutuisasti ja ilman suurempia kömmähdyksiä.

Kattolaudat paikoillaan! Kahden päivän naputtelun jälkeen oikea kämmenselkäni oli niin turvoksissa, että siitä seurasi muutaman päivän pakkolepo.

Katto, ikkuna- ja oviaukot suojattiin muovilla, sillä luvassa oli sadekelejä. Ja vettähän taivaalta sitten tulikin.

Ikkunan ja oven asennus oli käden parannuttua ja sadekelin väistyessä seuraavana vuorossa.  Kuten aikaisemmin totesin, olisi ne pitänyt asentaa ja varhaisemmassa vaiheessa.  Ovet ja ikkunat ovat todella painavia ja oikeastaan oli parempi, että ne laitettiin tällä tavalla, sillä minulla ei olisi ollut voimia asentaa niitä ohjeiden mukaan. Olen joskus kantanut vanhan ison laiskanlinnan yksin yläkerrasta alakertaan, siirtänyt flyygeliä metritolkulla, vaihdellut huoneesta toiseen vanhoja isoja painavia puisia kaappeja, pihalla isoja kiviä jne., mutta ovien nosto saranoille oli melkein liian hankala urakka minulle, mutta onneksi minulla oli vahva ja osaava apuri auttamassa. Yksin sitä hommaa ei pysty tekemään, ei kummallakaan tavalla.

Paikoilla! Isot lasipinnat tekevät sisätiloista todella valoisan.

Erittäin kylmänä ja tuulisena päivänä aloitettiin sitten viimeinen urakka eli kattohuovan asennus ja saimme pikkusiskoni vanhimman poikansa kanssa apuvoimiksi.  

Kattohuovan kanssa oli myös oma seikkailunsa. Kävin lähimmässä rautakaupassa hakemassa kattohuovan ja varastomies antoi minulle aivan väärän tuotteen.  Olin hakemassa lisää, sillä huopa ei riittänytkään ja tällä kertaa sainkin sitten varastosta oikean tuotteen.  Oli aivan ihmeissäni, mutta onneksi asia selvisi ja sain tarvittavan määrän oikeaa tuotetta, joka oli huomattavasti helpompi leikata ja asentaa.
 Eli onni onnettomuudessa!
Ainoastaan se harmitti, että jouduin taas ajamaan 65 km palauttaakseni väärän tuotteen.
  

Viimeisenä hommana vulkanoitiin eli kuumennettiin kattohuovat kiinni toisiinsa.

Ja niin saatiin mökki tältä erää valmiiksi!
Kuvassa mökki näyttää tosi hassulta, mutta vatupassin mukaan on suorassa joka kohdasta, taitaa kameran linssi vääristää.  Täytynee ottaa toisesta kulmasta parempi kuva. Ideana tässä kuvasarjassa oli, että rakentamisen eteneminen tulisi mahdollisimman hyvin esille. Työn tuoksinassa vain kuvaaminen unohtui välillä totaalisesti, olisi toki voinut ottaa enemmänkin kuvia, varsinkin yksityiskohdista.
Projekti sujui lopulta pääosin hyvin ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja suuri kiitos siitä kuuluu apujoukoilleni! Innostuin tästä rakentamisesta niin paljon, että nyt on suunnitelmissa rakentaa pieni varasto ruohonleikkurille ja kottikärrylle jne. tuohon viereen.
Nyt sitten vain odottamaan ensi kesää, että pääsen tekemään maalaushommat ja pihatyöt sekä ottamaan rakennus virallisesti käyttöön. Mutta sitä ennen pääsen vielä sisustushommiin.

Kuvat: Keltainen talo rannalla

Yhteistyössä Luoman Puutuote Oy:n kanssa.