Pieniä ankkureita

Tässä meikäläisen elämän pieniä "ankkureita".


Tämän tyttötaulun sain joskus -70 luvulla ja se oli mielestäni kertakaikkisen ihana taulu. Palapelissä oli mielestäni hauska kuva - ei mikään pikkutytön kuva. Tätä on tullut kasattua monen monituista kertaa! Kaikki palat on edelleen tallella!

Puukengät toi enoni 60-luvulla Sveitsistä ja ne olivat minun mielestäni todella hienot. Kauan kyllä ihmettelin, että onpa jollakin maalla outo nimi: Veitsi! Kynttilänjalan tein tarhassa tai kansakoulussa - minusta se on edelleen liikuttavan ihana. Olin siitä todella ylpeä ja minusta se oli myös hyvä sen takia, että sillä ihan oikeasti teki jotain.

Tässä vanha nalleni - hieman on vanha herra jo kärsinyt ajan kulusta. Taitaa olla jo ainakin 45-vuotias!